Fitness on ärsyttänyt minua. Olen kironnut useaan kertaan, kuinka nuoret fit-tytöt menestyvät sisällöltään merkityksettömillä postauksilla käyttämällä (kieltämättä helkkarin kivoja) kuvia treenatuista vartaloistaan. Yhdessä vaiheessa hengentuotteeni eivät edes mahtuneet tämän palstan suosituimmat-listalle, kun kuvat pepputreeneistä saivat kymmeniätuhansia lukukertoja. Täydelliset vartalot lähes paljaana, tyylikkäät Ray-Ban aurinkolasit päässä rannalla. Näitä suomalaiset selvästi haluavat nähdä.

Minulla on pakkomielle ymmärtää asioita. Timo Soini-tyyliset ”no kun ei voi” vastaukset eivät riitä. Haluan tietää miksi fitness on valtakuntamme ykkösilmiö. Tätä asiaa pohdiskellessani olen joutunut kumoamaan useita pulloja viskiä. Lopulta ymmärsin mistä on kyse.

Ihmisillä on ennenäkemättömän suuri kaipuu löytää oma taistelunsa. Meillä jokaisella on sisäänrakennettu tarve tavoitella unelmaa. Vain tavoitteellinen elämä on pitkällä tähtäimellä innostavaa ja sytyttää intohimon liekit roihuamaan.

Helppo tie oman kamppailun löytämiseen on alkaa harrastaa fitnessiä. Kehittyminen on yksinkertaista: syö oikein ja treenaa oikein. Muutama motivaatiokuva ja taas mennään. Kyse on hien ja kyyneleiden vuodattamisesta annettuja ohjeita noudattaen. Tuloksia tulee varmasti, kunhan malttaa noudattaa suunnitelmaa.

Miksi fitness-harrastajat eivät omasta kamppailustaan huolimatta ole keskimääräistä onnellisimpia? Miksi moni kärsii syömishäiriöistä ja masennuksesta? Pelkkä oman taistelun löytäminen ei riitä onnellisuuteen. Pitää seurata myös kutsumustaan.

Ilman kutsumuksen seuraamista ihminen ei pysty valjastamaan käyttöönsä itseään suurempaa voimaa. Voimaa, joka saa aikaiseksi henkisen kasvupyrähdyksen.

Kutsumustaan seuraavan ihmisen tunnistaa helposti. Sellaisen ihmisen lähellä on hyvä olla. Kutsumuksensa löytänyt on innostava persoona, josta tarttuu energiaa ja intohimoa ympärillä oleviin. Myös fitness-piireistä löytyy tällaisia ihmisiä.

Monen kohdalla todellisen kutsumuksen seuraaminen on kuitenkin haastavaa. Kaikilla aloilla ei ole fitnessin tarjoamaa selkeää kaavaa, jota noudattamalla pääsee haluamaansa lopputulokseen. Esimerkiksi minua ei ole kukaan ohjaamassa kohti uraa kirjailijana. Neuvojia kyllä riittää, mutta saadut neuvot ovat aika paskoja. Asioista ymmärtämättömät ihmiset tyrkyttävät omia näkemyksiään ja loukkaantuvat, kun valitsen oman tieni.

Matkani varrella olen löytänyt onnellisuuden salaisuuden: ihminen on onnellinen, kun lopettaa seuraamasta trendejä ja alkaa seurata omaa kutsumustaan. Silloin hän pystyy antamaan enemmän myös ympärillään oleville ihmisille.

Onko teillä tullut koskaan tilanne, jossa tulee jotenkin sellanen polttava tarve vaan törsätä rahaa. En tiedä mistä se oikein alkaa, jostakin se tunne vaan kasvaa ja kasvaa. Sitä pystyy kyllä hillitsemään, ei siinä mitään, mutta välillä se on kyllä tosi voimakas. Epäilen että se liittyy jotenkin siihen, että on joku huonompi olotila ja sitä yrittää sitten paikata ja korjata ostoksilla ja rahan käytöllä. Ite ainakin tunnen usein oloni paremmaksi shoppailun jälkeen, joka ei kyllä oo mikään terveellisin keino parantaa olotilaansa.

Mulla on ollut tää juttu jo kauan. Muistan jo teininä kuinka tykkäsin hengailla kaupoilla, ja käyttää ne vähäiset pennoset usein johonkin suoraan sanoen melko turhaan kamaan. Tärkeämpää oli välillä melkein se ostaminen. ei niinkään se mitä osti. Voitte varmaan uskoa, että oon joskus joutunut melkoisiin rahavaikeuksiin tän takia, mutta onneksi oon aina päässy takaisin tolpilleni lopulta.

Se on silleen jännä, et joskus voi olla pitkiäkin aikoja kun tää ongelma ei oo ollenkaan ajankohtainen. Sitten se saattaa kuitenkin syöksyä kimppuun ihan yllättäen ja tosi voimakkaasti, ihan kuin aivan puun takaa. Onko teillä muilla ikinä tällästä? Vaikea uskoa, että olisin ainoa.

Lol tää valmis ilmaiskuva. Vähän ton näkönen ilme päällä oon joskus shoppailun aikana xD

Nettikin on tän suhteen monesti aika paha. Ostosten tekeminen on melkein liian helppoa, ja seurauksena on vain numeroiden lähteminen pankkitililtä, joka ei tunnu niin konkreettiselta kuin käteisellä maksaminen. Joskus mulla oli jakso, jolloin ostin kaikkea vain käteisellä, kun yritin just tehdä siitä oikeasti tuntuvaa kulutusta. Toimii toi jonkin verran, mutta se on aika rasittavaa aina kantaa käteistä ja vaihtorahaa mukanaan, ja nostella koko ajan lisää pankkiautomaateilta.

Jotenkin musta tuntuu, että aika moni nykyään elää ainakin jossain välissä yli rahojensa. Vaikka noiden pikavippienkin piti kuolla pois 2013, tuntuu että ne ovat vain suositumpia kuin koskaan ennen. Kun kattoo miten monta noita pikavippifirmojakin nykyään on, niin ei ainakaan mee tällä alalla huonosti. Joku niitä lainoja ottaa, ja musta tuntuu että aika moni suomalainen salaa niitä aina välillä käyttää. Itekkin oon kerran ottanut pikavipin, mutta pelkään niin paljon ottaa enään uudestaan että oon pysynyt niistä onneksi erossa.

En kai oo ainoa rahojen kanssa kamppaileva shoppailuaddikti? Onko täällä joitakin muita samantyylisiä?