Fitness on ärsyttänyt minua. Olen kironnut useaan kertaan, kuinka nuoret fit-tytöt menestyvät sisällöltään merkityksettömillä postauksilla käyttämällä (kieltämättä helkkarin kivoja) kuvia treenatuista vartaloistaan. Yhdessä vaiheessa hengentuotteeni eivät edes mahtuneet tämän palstan suosituimmat-listalle, kun kuvat pepputreeneistä saivat kymmeniätuhansia lukukertoja. Täydelliset vartalot lähes paljaana, tyylikkäät Ray-Ban aurinkolasit päässä rannalla. Näitä suomalaiset selvästi haluavat nähdä.
Minulla on pakkomielle ymmärtää asioita. Timo Soini-tyyliset ”no kun ei voi” vastaukset eivät riitä. Haluan tietää miksi fitness on valtakuntamme ykkösilmiö. Tätä asiaa pohdiskellessani olen joutunut kumoamaan useita pulloja viskiä. Lopulta ymmärsin mistä on kyse.
Ihmisillä on ennenäkemättömän suuri kaipuu löytää oma taistelunsa. Meillä jokaisella on sisäänrakennettu tarve tavoitella unelmaa. Vain tavoitteellinen elämä on pitkällä tähtäimellä innostavaa ja sytyttää intohimon liekit roihuamaan.
Helppo tie oman kamppailun löytämiseen on alkaa harrastaa fitnessiä. Kehittyminen on yksinkertaista: syö oikein ja treenaa oikein. Muutama motivaatiokuva ja taas mennään. Kyse on hien ja kyyneleiden vuodattamisesta annettuja ohjeita noudattaen. Tuloksia tulee varmasti, kunhan malttaa noudattaa suunnitelmaa.
Miksi fitness-harrastajat eivät omasta kamppailustaan huolimatta ole keskimääräistä onnellisimpia? Miksi moni kärsii syömishäiriöistä ja masennuksesta? Pelkkä oman taistelun löytäminen ei riitä onnellisuuteen. Pitää seurata myös kutsumustaan.
Ilman kutsumuksen seuraamista ihminen ei pysty valjastamaan käyttöönsä itseään suurempaa voimaa. Voimaa, joka saa aikaiseksi henkisen kasvupyrähdyksen.
Kutsumustaan seuraavan ihmisen tunnistaa helposti. Sellaisen ihmisen lähellä on hyvä olla. Kutsumuksensa löytänyt on innostava persoona, josta tarttuu energiaa ja intohimoa ympärillä oleviin. Myös fitness-piireistä löytyy tällaisia ihmisiä.
Monen kohdalla todellisen kutsumuksen seuraaminen on kuitenkin haastavaa. Kaikilla aloilla ei ole fitnessin tarjoamaa selkeää kaavaa, jota noudattamalla pääsee haluamaansa lopputulokseen. Esimerkiksi minua ei ole kukaan ohjaamassa kohti uraa kirjailijana. Neuvojia kyllä riittää, mutta saadut neuvot ovat aika paskoja. Asioista ymmärtämättömät ihmiset tyrkyttävät omia näkemyksiään ja loukkaantuvat, kun valitsen oman tieni.
Matkani varrella olen löytänyt onnellisuuden salaisuuden: ihminen on onnellinen, kun lopettaa seuraamasta trendejä ja alkaa seurata omaa kutsumustaan. Silloin hän pystyy antamaan enemmän myös ympärillään oleville ihmisille.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.